TYTÖT 2016

Päivä 1

Rakas päiväkirja. Tyttöjen Biddy –matka Amerikkaan alkoi tänäkin vuonna Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Olimme vaihtaneet ensimmäistä kertaa KLM –lentoyhtiöön ja kokemus ei alkanut hyvin. Puolilla tytöistä lippujen tulostuksessa oli ongelmia. Matkaan lähdettiin ilman viimeisen matkan lippuja. Mikolla oli hieman ongelmia ESTA:n kanssa, mutta pika-ESTA:lla siitäkin selvittiin.

Lentomatka Amsterdamiin oli hieman jännittynyt, mutta ilman suurempia kommelluksia selvittiin. Ensimmäinen lento oli hieman myöhässä, joten kiirehän siinä tuli. Vessataukoon oli aikaa, ei juuri muuhun. Pitkä lento sujui melkein kaikilta pelaajilta ilman silmäystäkään unta. Viihdetarjonta oli hyvä ja loput viihteestä tytöt kehittivät itse.

Laskeuduimme Atlantaan aikataulussa ja alkoi etukäteen tyttöjä kovasti jännittänyt maahantulotarkastus. Siitäkin selviydyimme hienosti, toki virkailijalla oli hymyssä pitelemistä kun eräs tunnollinen pelaajamme ilmoitti tuovansa maahan elintarvikkeita (eli purukumin suussaan).

Viimeinen puolentoistatunnin rypistys Atlanta – New Orleans sujuikin jo suurimmalla osalla unten mailla. Laskeuduimme Louisianan lämpöön hieman ennen puolta yötä paikallista aikaa ja totesimme iloksemme, että myös kaikki matkatavarat olivat löytäneet perille.

Kentällä vastassa oli turnausjärjestäjien puolesta Laura, joka johti joukot  ”limousine”- kyydillä loppumatkan Slidelliin. Tätä kirjoitettaessa urheat pelaajamme nauttivat jo hotellin pehmeästä punkasta ja uneksivat tulevista seikkailuista.

Slidell hiljenee, mutta vain hetkeksi.

Päivä 2

Rakas päiväkirja. Ensimmäinen aamu valkeni mukavassa auringossa ja virkeänä (vitsi). Tiedossa oli harjoittelua ja ostoksia. Perheisiin siirtyminen oli sovittu illalle kello kuudeksi.

Valmentajat lähtivät vuokraamaan autoja. Oli käynyt niin, että koko Slidelissa ei ollut yhtään pikkubussia vapaana. Kaikki oli kutsuttu johonkin tyyppivian korjaukseen. Ehkä se tyyppivika koski huonoa ajettavuutta. Autot oli varattu New Orleansin keskustasta ja matka otti hieman odotettua enemmän aikaa.

Noin 10.30 päästiin matkaan kohti GulfPortin ostoskeskusta. Kälätys autossa oli kova koko matkan ajan. Ennen ostoksille vapautusta söimme lounaan. Aluksi ostosten tekeminen oli harkitsevaa ja kartoittavaa, mutta lopulta kävi kuten ketsuppipullolle, ostoshulluus iski.

Paluumatka sujui mukavasti moderniin Kalevalan tyyliin. Pelaajat yrittivät laulaa kaveria suohon räpin muodossa. Runosuoni kukki ja riimejä oli kaikenlaisia ilmassa.

Ostoskeskukselta ajettiin suoraan tulevalle pelihallille. Päästiin kertaamaan paikkahyökkäykset ja hieman karistamaan matkatomuja kropasta. Osalla aikaero vaikutti aikalailla ja menneet yöunet taisivat olla aika vähissä. Päästiin kuitenkin tavoitteeseen ja ollaan valmiita pelaamaan lauantaina.

Treenien jälkeen siirryttiin takaisin hotellille ja odotettiin paikallisten perheiden saapumista. Paljon jännittyneitä ilmeitä oli havaittavissa, kun lähdön hetki tuli. Osa pelaajista siirtyi pelihallille järjestäjien Lauran kanssa odottamaan, kun paikalliset lopettavat harjoittelun ja perhemajoitus etenee. Eräskin pelaaja kysyi jännittyneenä, että puhuuko Laura suomea. Kauhistus oli suuri, kun hän kuuli, ettei Laura puhu suomea ja on pärjättävä englannilla.

Päivä 3

Rakas päiväkirja. Aamu avautui hieman utuisessa ja ”kylmässä” säässä. Oli sellainen normaali suomalainen kesäpäivä. Sadetta riitti välillä hieman liikaakin. Tytöt olivat perheissä, eikä perästä ollut kuulunut mitään.

Kokoontuminen oli ilmoittautumiseen kello 15.30. Ensimmäisenä ilmoittautumaan siirtyi White. Käsittely oli suhteellisen kevyt ja tytöt olivat harjoitelleet syntymäaikansa englanniksi jo etukäteen. Blue –joukkueella oli hieman vaikeuksia, kun kysymyksiä alkoi tulla syntymäajan lisäksi syntymäkaupungista ja kaupungin koosta. Kaikki saivat kuitenkin luvan osallistua turnaukseen.

Ilmoittautumisen yhteydessä oli myös uutuutena heittokilpailu. Kaikki joukkueet oli jaettu heittopareiksi ja kaikki saivat heittää minuutin. Alkukilpailusta avajaisten yhteydessä pidettävään finaaliin selviytyivät Blue –joukkueesta parit Viivi T ja Pihla sekä Ella ja Henna.

Ennen avajaisten alkua oli hieman aikaa tutustua muihin joukkueisiin. Yleistä tanssia riitti hallilla. Valmentajat osallistuivat valmentajapalaveriin, jossa arvottiin lauantain pelijärjestykset.

Avajaiset alkoivat marssilla halliin. Heti seuraavana oli Yhdysvaltojen kansallislaululla, jonka esitti paikallinen nuori urheilulupaus. Suomalaiset pääsivät lauteille heti perään, joka hieman yllätti tytöt. Pienen hämmennyksen jälkeen alkoi laulu kaikaamaan. Maamme –laulu sujui mainiosti.

Järjestäjien puheiden jälkeen olivat vuorossa pariheittokisan finaalit. Eilinen koreihin tutustuminen selkeästi kannatti, sillä ykkös- ja kakkossijat harjattiin hienosti kotiin! Ainoat vaikeudet kisassa tytöillä aiheuttikin ymmärtää kuuluttajan spiikkauksesta, missä päässä mikäkin pari heittonsa suoritti. Voittajaksi selvisivät Viivi ja Pihla, Ellan ja Hennan ollessa runner- uppeina.

Lopuksi pidimme vielä pienen palaverin koskien huomista. Päivä alkaa heittokilpailuilla klo 11:30 ja itse pääasian, eli pelien makuun molemmat joukkueet pääsevät klo 14:40 alkaen. White kohtaa Terrabonen tunnetusti vahvan joukkueen ja Blue puolestaan haastaa JPRD East- joukkueen.

Slidell hiljenee – We are ready to rumble!

Päivä 4

Rakas päiväkirja. Illan ukkosmyrskyn jälkeen aamu valkeni raikkaassa ja happirikkaassa säässä. Aamupalan jälkeen perheet kuskasivat tytöt SYBA:n salille, jossa heittokilpailut alkoivat vapariskaballa klo 11:30.

Blue:sta vapareita pussitti Janette ja Whitesta Tuulia. Ja eihän se aivan huonosti mennytkään, sillä Suomen tytöt näyttivät Amerikan siskoille mallia hakemalla ykkös- (Janette) ja kakkossijan (Tuulia).

Kolmoskisassa värejämme edustivat Viivi T (Blue) ja Aada (White). Tällä kertaa kolmen finaaliin ei suomalaisia mahtunut, vaan hyvin heittänyt Viivi karsiutui niukasti yhdellä korilla kolmen sakista. Viimeiseksi selvitettiin Hot Shot -mestaruus. Tulessa meiltä olivat Pihla (Blue) ja Iines (White). Loistavasti myös viiden pinnan paikalta onnistunut Iines pokkasi kotiin kolmannen pokaalimme ollen kisan kakkonen.

Heittokisojen jälkeen olikin jo kiire haukkaamaan kevyt lounas pelipaikalle. Osa Blue -joukkueesta tosin kävi perheiden kyyditseminä nauttimassa periamerikkalaista urheiluruokaa a`la McDonalds. Ottelut alkoivat molemmilla joukkueilla samaan aikaan viereisillä kentillä klo 14:40.

White:lla oli aina kova Terrabone. Peli oli tiukka alusta saakka. Vastustajalla oli paikkapuolustus käytössä ja se aiheutti paljon ongelmia. Haasteita oli myöskin pallon pomputtamisessa. Saimme paljon epäsäännöllisiä kuljetuksia yms. Loppu meni kori korista ja saimme puristettua kahden pisteen voiton.

Blue pelasi samaan aikaan JPRD East:ia vastaan. Ottelu eteni koko ajan Bluen komennossa, mutta vastustajan paikkaprässi ja hyvä levypallopelaaminen pitivät eron suht pienenä aina neljännelle jaksolle saakka. Lopussa kuitenkin onnistuimme pitämään pallosta parempaa huolta ja saimme vastustajalta toiset heittoyritykset pois, joten pisteet jäivät Suomeen kymmenen pisteen erolla.

Reilun tunnin tauon jälkeen molemmilla joukkueilla oli taas pelit. White kohtasi South Lafourchen todella syvältä etelästä. Vastustajan hanakka levypalloihin meno aiheutti todella paljon ongelmia. Pienoisen ryhdistäytymisen jälkeen levypallopeli parani huomattavasti. Haimme kontaktin ja saimme levypalloja. Toinen murhe oli korin tekeminen. Saimme aika ajoin todella hienoja paikkoja laittaa pallon pussiin, mutta emme siinä hirveän usein onnistuneet. Peli oli tiukka, kuten aikaisempikin ottelu Whitte:lla. Väillä olimme 5-6 pistettä takaa-ajossa, mutta Saana toi meidät mukaan peliin hienoilla kolmosilla. Lopussa saimme säilytettyä kovalla työllä hankitun pisteen johdon ja jatkoimme voittojen sarjaa.

Blue oli karistanut kisajännityksen ensimmäisessä ottelussa ja esiintyi Thibadox:n joukkuetta vastaan emännän elkein alusta asti. Puolustus pakotti vastustajat vaikeisiin heittoihin ja nopeisiin hyökkäyksiin lähdettiin hanakasti. Vaikka useasta ylivoimahyökkäyksestä ei pienen huolimattomuuden vuoksi palkintoa saatukaan, alkoi eroa tulla tasaisesti. Toisella puoliskolla päästiin jo rallattelemaan rennosti hienojen sommitelmien päätteeksi varsin muikeat n.30:n pisteen voittolukemat. Blue:n otteissa on ilahduttanut etenkin ilme puolustuspäässä, jossa on uskallettu ottaa mustelmia ja olla pallollisen iholla.

Molemmat joukkueet pääsevät siis hyvin mielin viettämään mukavaa iltaa ja valmistautumaan seuraaviin haasteisiin, joita asettavat kotijoukkue Slidell Bluelle (klo 17:10) ja JRPD West White -joukkueellemme (klo 18:20). Sikäli (Härskin hataran muistin mukaan) on avauspäivä ollut historiallinen, että ensimmäistä kertaa molemmat tyttöjoukkueemme ovat ottaneet kaksi voittoa turnauksen alkuun. Tästä on siis hyvä jatkaa, mutta parantamisen varaakin onneksi löytyy. Slidell hiljenee, mutta huoli pois, vain hetkeksi.

Päivä 5

Rakas päiväkirja. Aamu aukeni todella kylmänä. Ei ehkä ihan niin kylmänä, kuin siellä koto-Suomessa, mutta paikallisittain kylmänä. Ensimmäinen peli oli vasta 17.10, joten pelaajilla oli aikaa käydä ostoksilla ja muissa aktiviteeteissä. Kaksi pelaajaa oli päässyt isäntien mukana kirkkoon. Whiten pelaajia näkyi urheilukaupan edessä, mutta puolet pelaajista oli ostanut urheiluliikkeestä vain karkkia.

Bluen ottelu Slidellin joukkuetta vastaan oli vuorossa ensimmäisenä. Ottelupalaverissa painotettiin, että tutuiksi tulleet mukavat kotijoukkueen tytöt eivät tule kentällä antamaan tuumaakaan periksi, vaan kaveruussuhteet lentävät pelin ajaksi romukoppaan. Matsi eteni odotetun tiukkana ja hyvin vähämaalisena puoliajalle saakka. Tilanne tauolla oli 10-11 kotijoukkueen hyväksi ja ongelmia meille aiheuttivat levypallopeli sekä vastustajan toisella neljänneksellä käyttöön ottama kokokentän paikkaprässi. Kolmannella jaksolla onnistuimme kääntämään ottelun suunnan parantuneella levypallopelaamisella, mutta ratkaisevaa eroa ei taululle kuitenkaan saatu. Ottelu pysyi tiukkana loppuun saakka, mutta kypsästi lopun pelanneet tytöt pääsivät tuulettamaan kuuden pinnan voittoa ja paikkaa välierässä.

White, ottamalla voiton illan ottelusta, pelaisi Blueta vastaan välierässä maanantaina. Vastassa oli JPRD West, joka on tunnetusti aggressiivinen joukkue ja turnauksen ennakkosuosikkeja. Pelin alku näytti jo sen tosiasian, että pelistä tulee vähäpisteinen. Westin miesprässi tuotti paljon ongelmia ja vielä lisättynä laitojen kovalla ylipelaamisella, Whiten pistesarake täyttyi kovin hitaasti. Viimeistelyn huolimattomuus oli koko pelin ajan heikkoutemme. Vastustaja tuli tilanteisiin todella kovaa ja levypallot eivät tarttuneet meidän tyttöjen hyppysiin. Peli mentiin taas korikorista oikeastaan koko ottelun ajan. Melkein jo näytti, että saamme yliotteen pelistä ja meille tarjoutui vapaaheittoja ja pari lay-uppia, jotka sisään heittämällä vastustajan selkäranka olisi katkennut. Valitettavasti emme tehneet koreja vaan pakotimme vastustajan vapaaheittoviivalle, josta he saivat yhden pisteen, mutta me menetimme levypallon heille suoraan kaaren taakse. Tästä kolmonen sisään ja olimme kahden pisteen takaa-ajossa. Saimme pari päätyrajaa ja sivurajaa, mutta emme pystyneet laittamaan palloa sisään, joten ottelu päättyi harmittavaan kahden pisteen tappioon.

Molempia otteluita oli seuraamassa paikallista High Schoolia käyvä ja koulun joukkueessa pelaava Jemina Harju. Hän on vaihto-oppilaana täällä kesään saakka. Jemina asuu samassa perheessä, jossa hän asui 2011 Biddy –turnauksen aikana. Jemina kävi moikkaamassa myös tyttöjä.

Maanantaina on päivällä aikaa touhuta paljon asioita. Paikalliset perheet ovat järjestäneet ohjelmaa tytöille. Pelit alkavat Whiten osalta kello 16.00 ja Bluella kello 19.30.

Päivä 6

Rakas päiväkirja. Aamu aukeni todella kylmänä paikalliseen makuun. Joidenkin huhujen mukaan ulkona oli kolme plussa astetta. Kaikista kylmintä taisi olla kuitenkin seniorivalmentajien huoneessa, jossa CocaCola –tölkki oli jäätynyt ja räjähtänyt yön aikana jääkaapissa, lennättäen jääkaapin oven sepposen selälleen.

Tänään Whiten joukkue vieraili paikallisessa koulussa ja söi lounaan paikallisten kanssa, ja tämä myöskin koulussa. Kaikki kuvaukset ruuasta ei ole painokelpoista, mutta kerrottakoon, että pavut ja ”joku mössö” ei ole pelaajien herkkuruokaa.

Ensimmäinen peli oli kello 16.00 ja Whitea vastaan asettui Terrabone uudemman kerran. Alusta asti oli selvää, ettei tästä ottelusta olisi tulossa helppoa. Eniten vaikeuksia tuotti se klassinen ”oma peli”. Pallon saaminen kiinni oli tänään todella hankalaa. Kun tekopaikkoja siunaantui, ei myöskään onnistumisprosentti ollut parasta mahdollista. Vastustaja oli myös sisäistänyt ”no easy lay-ups”- säännön, joka aiheutti muutaman ikävännäköisen tilanteen, kun pääsimme riistojen jälkeen haastamaan nopeasti kohti koria. Ilman sinivalkoisia lasejakin on sanottava, että jokusen EU- virheen olisi voinut huoletta vastustajalle viheltää, mutta tällä kerralla ne tulkittiin ilmeisesti hyviksi yrityksiksi, joista tuloksena oli kaksi vaparia ja jääpusseja Whiten penkille. Olimme joitakin pisteteitä johdossa oikeastaan koko ottelun ajan. Lopussa johdimme viisi pistettä ja meille tarjoiltiin muutama todella varman oloinen hyökkäys, joista normaaliolosuhteissa olisi kori tullut, mutta ei tänään. Vastaavasti toisessa päässä vastustaja pääsi keittämään 2-3 kertaa hyökkäyksessä, jolloin piste-ero alkoi kääntyä vastustajalle. Lopuksi eroa jäi ottelun päätyttyä neljä pistettä ja Whiten pelit AA –lohkossa päättyivät. Tiistaine pelataan kuitenkin A –sarjan finaaliin pääsystä, eli kaksi ottelua on vielä mahdollista Whitelle.

Blue aloitti pelaamisen finaalipaikasta JPRD Westiä vastaan kello 19.30. Vastustaja tuli alusta saakka päälle, kuten se legendaarinen yleinen syyttäjä. Vaikka olimme eilen nähneet Westin ottelun Whitea vastaan ja tytöt tiesivät mitä odotettavissa on, emme alussa onnistuneet vastaamaan paineeseen. Pieni epäröinti ja vastuun siirtely aiheutti tukun menetyksiä, joista vastustaja pääsi rokottamaan. Onneksi onnistuimme puoliaikaan mennessä upottamaan kolme kolmosta, jotka pitivät meidät ottelunsyrjässä kiinni. Tauolla totesimme tilanteen ja upeasti ryhdistäytynyt joukkueemme alkoi haastamaan aggressiivisen puolustuksen rohkeammin ja luottamaan omiin taitoihinsa. Tämä aiheutti vihulaiselle tukun virheitä ja he olivat pakotettuja laskemaan ajoittain puolustustaan. Neljännellä jaksolla tultiin jo pisteen päähän kun aikaa oli jäljellä noin minuutin verran. Tässä vaiheessa vastustaja pyrki jäädyttämään peliä ja kentälle vaihdettu Pihla haki hienosti riiston ja päätti nopean ahdistettuun lay- uppiin nostaen meidät pitkästä aikaa johtoon. Valitettavasti seuraavassa puolustuksessa emme onnistuneet saamaan levypalloa haltuun ja West nousi päätyrajapelin jälkeen pinnan edelle. Vaiherikkaalla viimeisellä minuutilla päästiin tasoitusta yrittämään vielä vapariviivalta, mutta ohiheittojen jälkeen olimmekin jo pakotettuja rikkomaan. Kun vastustaja upotti kylmästi molemmat charity stripeltä pussiin, jäi meille n.15 sekuntia aikaa. Saimme vielä kaksi kolmosta ilmaan, mutta kun molemmat kolisivat rautoihin, jäi finaali- paikka kolmen pisteen päähän. Suurin pettymys vaihtui nopeasti  uuteen toivoon, kun tytöille selvitettiin, että kahden tappion cupissa ei mitään ole vielä menetetty. Huomenna pelataan uudestaan finaalipaikasta joko JRPD Eastia tai Terrabonea vastaan klo.20:40. Blue tulee varmasti huomenna taistelemaan kovaa mahdollisuudesta haastaa JRPD West keskiviikon finaalissa uudestaan.

Hyvää yötä. Slidell hiljenee, jälleen vain hetkeksi.

TYTTÖJEN MATKA 2016

Päivä 7

Rakas päiväkirja. Aamu näytti jo, että päivästä tulee lämmin. Hieman tuuli vaivasi lämmintä keliä, mutta muuten ok. Whiten joukkue oli tutustumassa päivällä New Orleans Pelicansin harjoitustiloihin ja saliin. Lisäksi tietenkin oli shoppailua.  Bluen tytöt olivat viettäneet päivää kuka shoppaillen ja kuka ”kotona” hengaillen.

Illan pelit alkoivat Whiten pelillä St Charlesia vastaan. Voitolla pelit jatkuisivat vielä keskiviikkona ja tappiolla ne loppuisivat siihen. White aloitti ottelun olemalla jatkuvasti hieman takaa-ajajana. Pallon menetykset kostautuivat, kun vastustaja pääsi nostamaan koreja, ja omien korien eteen jouduttiin tekemään kovasti työtä. Kun ymmärsimme nopeiden hyökkäyksien merkityksen ja sisäpelaajan ottamisen peliin mukaan, tilanne alkoi kääntymään meille. Kolmannella jaksolla siirryimme johtoon. Hienoilla riistoilla pääsimme juoksemaan nopeita hyökkäyksiä loppuun saakka, vaikka viimeistely välillä hieman ontuikin. Saimme viimeisten sekuntien ajan pidettyä palloa ja ottelu päättyi meille kahden pisteen voittoon.

Blue pelasi pääsystä keskiviikkona pelattavaan finaaliin JPRD Westiä vastaan. Vastaan asettui avausottelusta tuttu JPRD East. Lauantain ottelusta poiketen East asettui puolen kentän paikkaan tukkien korin alustan tehokkaasti onnistuen alkuun hyydyttämään Bluen korinteon varsin tehokkaasti. Toisella neljänneksellä ketsuppipullo kuitenkin aukesi ja siirryimme Viivin ja Ilonan peräkkäisillä kolmosilla kuskin paikalle. Parhaimmillaan ero repesi jo yhdeksään pisteeseen, mutta aikalisän jälkeen East sai jälleen pelinsä raiteilleen ja kavensi eron kahteen ennen isoa taukoa. Kolmannen jakson alkuun puolestaan Vivian onnistui kolmosessa ja muutenkin käytimme tehokkaasti auenneita heittopaikkoja ja ero repesi jälleen seitsemään pinnaan. Hyvin taistellut vastustajamme ei kuitenkaan suostunut antautumaan helposti ja upotti ikävän tarkasti kaaren takaa. Kissa-hiiri leikki jatkui aina viimeiselle minuutille saakka. Kun kellossa oli aikaa 12 sekuntia johtomme oli kaksi pistettä , vastustajalla aikalisä ja sivuraja meidän päässämme. Tässä vaiheessa sankarinviitan puki päälleen koko ottelun vahvasti rymistellyt Vappu hakemalla riiston ja päättämällä nopean ilmavaan lay- uppiin. Game, set, match!

Keskiviikkona pelaamme samaan aikaan eri kentillä pelimme. Whitella riittää yksi voitto A –sarjan voittoon, kun taas Bluen pitää voittaa JPRD West kahteen kertaan. Turnauksen AA –sarjassa, kun pitää hävitä kaksi ottelua, jotta putoaa pois. Bluella on yksi tappio ja JPRD Westillä ei ole yhtään.

Slidell vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Tutustu päiväkirjan aiempiin osiin täältä.